440 tonnin painoinen muuntaja kuulostaa jo pelkästään painonsa perusteella haastavalta kuljetettavalta. Osiin sitä ei voi purkaa eikä rautatiekuljetuskaan käynyt. Lisäksi reitti kulki muun muassa taajaman kautta. Helmikuun 2025 kalenterijuttuna palaamme lähihistoriaan, eli helmikuuhun 2011. Tuolloin seurasimme, miten saksalaiselta Baumann-kuljetusliikkeeltä kävi muuntajan kuljetus.
Malmi ja monet muut luonnonvarat ovat jalostuneet ihmiskunnan toimesta jo pitkään mitä moninaisimpiin ja ennen kaikkea mitä mittavampiin muotoihin. Tämä on johtanut väistämättä myös siihen, että ihmisen on täytynyt kehittää jokin keino siirtää näitä tuotoksia paikasta toiseen. Yleensä tämä käy huomaamattoman helposti, ja niinpä tavarankuljetuksen peruslogistiikka on arkipäivää lähes missä tahansa maailmankolkassa.
Toisinaan tarjolle tulee hieman haastellisempia kappaleita kuljetettavaksi. Yksi niistä on 440 tonnia painava muuntaja, joka pitäisi siirtää voimalaitokselta toiselle. Kyseessä on Gersteinwerkenä tunnetulle hiili-maakaasuvoimalalle toimitettava varamuuntaja. Kyseinen putiikki oli kesällä 2010, eli aikanaan tätä juttua laadittaessa varsin tuoreeltaan, joutunut lähettämään edellisen varamuuntajansa RWE-energiayhtiön toiselle voimalaitokselle, jossa salamanisku oli tehnyt vastaavanlaisesta myllystä selvää jälkeä. Vaikka kyseessä onkin vain varakone, ei kannata antaa tittelien hämätä. Kyseessä ei ollut mikään kannettava aggregaatti, eli tämäkään ei ihan peruskalustolla liikahda.
Erikoiskeikkaan erikoistunut tekijä.
Saksalainen kuljetusliike Baumann on perinteikäs osaaja erikoiskuljetuksissa ja -nostoissa. Jo vuodesta 1888 Baumann on toiminut kuljetusalalla ja kuuluu tätä nykyä maailman tunnetuimpien nosto- ja erikoiskuljetusyritysten joukkoon. Yrityksestä kerrottiin, että he voivat hoitaa jopa 1 200 tonnin painoisia kuljetuksia. Niinpä tämänkertainen keikka ei taida olla kuin pikku suupala, rutiinikeikka muiden joukossa? Se nähdään, kun ryhdytään seuraamaan muuntajan matkaa Hammin satamasta kohti Wernen kaupungissa sijaitsevaa voimalaitosta.
Kuljettavaa matkaa ei tällä kertaa ole kuin reilut kuusi kilometriä, sillä muuntaja on uitettu proomussa lähtöpaikaltaan Rostockista merta pitkin Rotterdamiin, ja sieltä jokia pitkin jatkunut matka on päättynyt Lippe-joen varrella sijaitsevaan Hammin satamaan. Proomuun muuntaja oli siirretty itsekulkevien SPMT-lavettien (self propelled modular trailer) päällä ajaen. Lavetit ajettiin Rostockissa proomuun ja Hammissa vastaavasti pois. Näin säästyttiin paljolta nosturikaluston käytöltä ja projektia saatiin hieman yksinkertaistettua. Nyt mötkäle oli siis kuivalla maalla Hammissa ja viimeinen erikoiskoe pääsee alkamaan.
Päivitettyä kantokykyä.
Kun painoonsa nähden suhteellisen pienikokoinen taakka kuljetetaan maantietä pitkin, on painojakauma yksi mietinnän arvoinen seikka. Jos kyseessä olisi vaikkapa laivan kuljetus, nostettaisiin kippo moduulitraileriyhdistelmän päälle ja koko mahanalus olisi renkaita täynnä, painon jakautuessa suunnilleen tasan koko esineen matkalla. Muuntajan pituus on vain 13 metriä, joten tienpitäjä on luultavasti hieman eri mieltä siinä vaiheessa, kun ehdotetaan sen 440 tonnin jakamista vaikkapa 15-metrisen lavetin pituudelle. Siispä käyttöön otettiin Scheuerle-moduulilavettien päälle rakennettu nostokehto.
Koko yhdistelmän lopputulos mitattiin kunnioitusta herättävillä suureilla: pituus 102 metriä, paino 773 tonnia jaettuna 376 renkaalle ja hevosvoimia kahdessa Actros-Mersussa yhteensä noin 1 200. Greinerin valmistama nostokehto oli alunperin suunniteltu 360 tonnin hyötykuormalle, mutta viime vuosina järjestelmää on päivitetty ja nyt Baumannin käytössä oleva ”silta”, kuten saksalaiset sitä kutsuvat, kykenee kantamaan 550 tonnin kuorman. Toisin sanoen tällä muuntajakeikalla kantavuusreserviä jää vielä käyttämättä.
Los! tarkoittaa liikkeelle!
Itsekulkevien lavettien avulla muuntaja ajettiin pois proomusta väliaikaista teräsramppia pitkin. Erikoiskuljetusyhdistelmän äärellä kuorma kiinnitettiin kehtoonsa, ja niinpä saksalaisella täsmällisyydellä maanantaina 28.2.2011 klo 22.00 matka kohti lopullista määränpäätä alkoi. Keulaan ja perään kytketyt Actrosit lähtivät vetämään ja pukkaamaan yhdistelmää kohti Werneä. Matkan varrelta oli jouduttu irrottamaan kohtalainen määrä liikennevaloja ja muuta liikenteenohjausrekvisiittaa satametrisen yhdistelmän aavistuksen normaalia pidemmästä kääntösäteestä johtuen.
Lisäksi itsekulkevat lavetit lähtivät ajamalla reissuun mukaan, sillä matkareitti kulki Lippe-joen ylittävän 45 metriä pitkän sillan kautta. Ylityksen ajaksi kuorman paino piti jakaa myös muuntajan alta mahdollisimman usealle renkaalle. SPMT-lavetit ajettiin ennen sillalle menoa muuntajan alle ja näin homma saatiin matkan heikoimmaltakin osalta turvallisesti pakettiin mahdollisimman pienin akselipainoin. Matkan aikana ylitettiin myös muutama pienempi silta. Jokainen niistä tarkastettiin perusteellisesti ennen ja jälkeen ylityksen ja tarkastukset dokumentoitiin säntillisesti kuten nyt saksalainen vain suinkin osaa. Eipä silti, tässä vaiheessahan sekin paperisota on hyvä tehdä, ettei tule mitään sanomista jälkikäteen. Kaikki sujui hyvin ja sillankorjaustöihin ei tarvinnut ryhtyä.
Halt! tarkoittaa seis!
Kolmen tunnin rauhallisen matkanteon jälkeen oli vaaditut kuusi kilometriä kuljettu ja pysähtymismerkki voitiin antaa. Tämänkaltaisessa mittavammassa operaatiossa pelkkä saattovalvojaryhmä ei enää riitä, vaan mukana oli myös paikallisen liikennepoliisin edustajia sekä kaupungin katuosaston ”iskuryhmä”. Virkavalta ohjasi liikennettä kuljetuksen edetessä ja sitä mukaa, kun matka taittui, kasattiin liikenteenohjausjärjestelmää takaisin käyttökuntoon. 30 000 asukkaan kaupungissa tämän kaiken täytyy tapahtua sujuvasti sillä vaikka kyseessä ei ole mikään metropoli, saadaan huolimattomalla valmistelulla tai viivyttelevällä jälkien paikkaamisella nopeasti isompikin hässäkkä aikaiseksi.
Baumannilla ei onneksi olla ensimmäistä kertaa tällaisen homman kimpussa, joten totuuden nimissä mitään tällaista ei ollut edes odotettavissa. Joka tapauksessa tätäkin kuljetusta suunniteltaessa kaikenlaiset realistiset uhkakuvat otettiin huomioon ja niihin oli varauduttu etukäteen. Jopa toimitusjohtaja Sabine Baumann-Duvenbeck oli paikan päällä seuraamassa kulkueen etenemistä.
Läpihuutojuttu?
Kaikenkaikkiaan toiminnasta huokui jo muutamaan otteeseen mainittu saksalainen säntillisyys. Vierestä seurattuna urakka saattoi vaikuttaa läpihuutojutulta, mutta ilman perusteellista suunnittelua se olisi saattanut muodostua painajaiseksi. Olosuhteet eivät olleet niin ihanteelliset, etteivätkö mahdollisuudet vähintään viivytykselle – ehkä jopa epäonistumiselle – olisi olleet olemassa. Sataman väliaikainen ramppi olisi saattanut olla vääränlainen, liikennevaloja olisi jouduttu irrottelemaan vielä kuljetuksen ollessa jo kohdalla tai muuta vastaavaa. Tällä kertaa pysyttiin yhden paikkakunnan tieverkolla. Mikäli olisi siirrytty toisen kunnan puolelle, olisi jouduttu hakemaan kuljetusluvat myös sen kunnan viranomaisilta.
Saksassa lupa-asiat ovatkin yksi merkittävä osa erikoiskuljetuksia. Hommat hoidetaan edelleen perinteisesti paperilla ja kuten sanottua, joka kunta tai maakunta myöntää sen alueella kulkevalle kuljetukselle omat lupansa. Tällä kertaa kaikki mahdolliset paperityöt oli selvästi hoidettu viimeistä piirtoa myöten ja joka suuntaan. Niinpä viikkoa ennen h-hetkeä jopa paikallisessa lehdessä oli julkaistu ennakkouutinen kuljetuksesta. Näin paikalliset osasivat jo varautua tapahtumaan ja suunnitella esimerkiksi mahdollisia yöllisiä ajojaan hieman sen mukaan. Lopputuloksena oli muuntajan saapuminen ennakoituna ajankohtana sovittuun paikkaan ehjänä ja ilman reitin varrella tapahtuneita vahinkoja. Tavallisuudesta poikkeavasta kuljetuksesta saatiin tehtyä jälleen yksi rutiinikeikka.
Julkaisemme Raskas Kalusto -lehden kalenteriartikkeleina erilaisia juttuja joko arkistoista tai tuoreimmasta päästä – artikkelijutun pääset helpoiten lukemaan skannaamalla QR-koodin vuoden 2025 Raskas Kalusto -seinäkalenterista, joka on jaettu lehden tilaajille.
