Maaliskuun kalenterijutun aiheena on Sisu SM, tuo aikamme karjaalaislegenda, joka on monen mieliin piirtynyt jopa eräänlaiseksi synonyymiksi Sisu-kuorma-autoille. 

Elettiin joulunalusaikaa vuonna 1982, ja kuten tavallista, jouluhan on odotuksen ja yllätysten sesonkia. Oy Suomen Autoteollisuus Ab:n panos tähän kuorma-autoilevaa Suomea ja miksei jopa asialle perehtynyttä maailmaa jännityttäneeseen ajankohtaan oli melkoinen: huhut kertoivat, että esille tuotaisiin uusi Sisu SM, vastikään julkaistun S-sarjan kolmas tulokas. 1980-luvun alussa, vuonna 1981, oli jo nähty jo pienempi jakelukäyttöön suunnattu SK. Jyry-Sisua seuraamaan oli puolestaan valmistuksessa ryhtynyt keväällä 1982 nokkamallinen SR, joten aivan pelkän mielikuvituksen varassa eivät paljastusta odottaneet asiakkaat ja muut aiheesta kiinnostuneet sentään olleet. 

Mutta toisaalta epäilijöitä tai muuten mielikuvituksettomia odottajia riitti. Eikä tästä toki voi ketään syyttääkään: olihan sitä ennen ison pystyhytti-Sisun paikkaa pitänyt jo tuolloin vanhaksi venähtänyt M-sarja, eli Niittikoppi, Nakkikoppi ja mitä muita osuvia nimiä rakkaalle karjaalaiselle olikaan keksitty.

No onhan se erilainen!

Hämmästelijöiden silmien eteen paljastettiinkin melkoinen muodonmuutos uuden SM-ohjaamon myötä. Jos vanha M-malli oli kauniisti sanottuna erittäin käytännönläheinen suunnittelun ja valmistuksen osalta, eli kaarevia pintoja ei juuri nähty, oli uusi SM-hytti täysin toista maata.

Ohjaamo oli Sisun omaa suunnittelua ja tuotantoa, joka sinänsä oli jo kova suoritus. Mutta kun mukaan liitetään se fakta, että lopputulos oli kansainväliselläkin mittapuulla moderni ja kilpailukykyinen, oli kyseessä suomalaisyritykselle raju veto. 

Tietenkään tämä ei kaikille kelvannut, ja kuten aina, uudessa mallissa oli silloin, ja on yhä nykyäänkin silmälle totuttelemista, oli merkki mikä tahansa. Poikkipuolisia ääniä kuului, mutta enemmän kuului ääniä SM:n työnteosta. Erityisesti puunajoon SM otettiin hyvin mieluusti, mutta lieneekö mitään kuorma-autoilun yleistä suoritealaa, jossa SM-Sisua ei olisi sittemmin tavattu? 

SM:stä se ei ollut kiinni

SM-Sisusta tulikin hyvin suosittu tuote, ja osansa oli toki komponenttivalinnoillakin. Kuusisylinterinen, 14-litrainen Cummins NTE -moottori muodosti yhdessä synkronoimattoman Fuller RTO 14613 -vaihteiston kanssa varsin lujan ja luotettavan voimalinjan. Hevosvoimia oli tarjolla 295-510 versiosta riippuen. Kahdessa suurimmassa tehoversiossa oli välijäähdytin, ja kaikki moottorit olivat ahdettuja.

Voimakas nostoteli oli Sisua omimmillaan, ja kun tähän yhdistettiin runsaasti kääntyvä etuakseli, oli paketti omiaan haastavampiinkin olosuhteisiin kuin vain pitkän linjan asfalttikulkijaksi. 

Ohjaamostaan tunnettu

Ohjaamo oli merkittävin ulkoinen muutos, ja sen suunnittelussa oltiin otettu yhdeksi lähtökohdaksi tehdä moderni työympäristö, joka tarjoaisi kuorma-autolla ajavalle kuljettajalle henkilöautomaisen kokemuksen. Tähän panostettiin mm. ääni- ja lämpöeristyksellä, materiaalivalinnoilla sekä ilmanvaihdon suunnittelulla. Kojelauta oli niin ikään moderni, ja vaikka siinä ehkä oli kurkittu mallia Göteborgin suunnalta, olisi ollut sääli jättää hyvä idea käyttämättä kuljettajan ergonomian kustannuksella.

Lisäksi Sisu mainosti julkaisuhetkellä tarjoavansa SM-makuuohjaamossa enemmän kannellista säilytystilaa kuin missään muussa kuorma-autossa, peräti 470. Ohjaamon kokoonpano tapahtui Karjaalla ja muoviosat valmistettiin Sisun omalla Mäntyharjun komponenttitehtaalla.

Ohjaamo kippasi 60°, joka tarjosi hyvän pääsyn huoltokohteille, tarjoten jälleen sitä Sisu-ideologiaa, jota myötäillen auton on oltava korjattavissa tarvittaessa esimerkiksi kuusen allakin. 

Alkuvaiheessa esiteltin kaksi ohaamovaihtoehtoa, lyhyt päivähytti ja pidempi makuuohjaamo, ja myöhemmin välille tuli  Lisävarusteitakin sai tilata suoraan tehtaalta, ja näitä olivat esimerkiksi ilmastointilaite, jääkaappi ja täydellinen ohjaamon verhosetti.

Onnistunut kokonaisuus

SM muuttui E-sarjaksi vuonna 1995 eli reilun vuosikymmenen tuotannon jälkeen. Tänä päivänä eläkeikää kurottelevalle sukupolvelle, joka on tehnyt ison osan työurastaan juuri S-sarjan Sisujen aktiiviaikana, SM on ehkä se legendaarisin Sisujen Sisu, kun merkin tuotteista puhutaan. Toki mielipiteitä on monia tässäkin, mutta jonkinlaisina mielipiteitä kovempina faktoina voidaan pitää sitä, että SM oli teknisesti onnistunut, ohjaamoltaan aikanaan moderni ja nostalgialasien läpi katsottuna unohtumaton tuote – mitä muuta tarvitaan kunnon kuorma-autolegendan syntymiseksi? No, joku sanoo varmasti tähän, että ”nokka, lippa ja veekasi”, mutta se on sitten taas eri tarinan aihe se.