Taajamissa vuosina 2015–2019 tapahtuneista jalankulkijan kuolemaan johtaneista onnettomuuksista 43 prosenttia tapahtui suojateillä. Liikennevakuutuksesta korvatuista jalankulkijan vammautumisista suojateillä tapahtui yli puolet.
Taajamissa vuosina 2015–2019 tapahtuneista jalankulkijan kuolemaan johtaneista onnettomuuksista 43 prosenttia tapahtui suojateillä. Liikennevakuutuksesta korvatuista jalankulkijan vammautumisista suojateillä tapahtui 55%.
Luvut perustuvat juuri valmistuneeseen OTI-taajamaraporttiin, jossa on tarkasteltu liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkimia kuolemaan johtaneita liikenneonnettomuuksia sekä liikennevakuutuksesta korvattuja vahinkoja taajamissa vuosina 2015–2019. Kuolemaan johtaneita onnettomuuksia tapahtui kaikkiaan 196, kun tarkastelusta poistettiin sairaskohtaukset ja tahalliset teot, jotka eivät liity taajamaan liikenneympäristönä.
Taajamien liikenneonnettomuuksissa menehtyi 67 jalankulkijaa, 51 polkupyöräilijää ja 88 moottoriajoneuvossa ollutta henkilöä vuosina 2015–2019. Liikennevakuutuksesta korvattiin 321 015 taajamissa tapahtunutta omaisuusvahinkoa ja 51 749 henkilövahinkoa. Henkilövahingoista valtaosa oli lieviä loukkaantumisia.
Jalankulkijan tai pyöräilijän kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien taustalla on usein havaintovirheitä. Valtaosassa onnettomuuksista osapuolet eivät havainneet toisiaan lainkaan ennen onnettomuutta tai havaitseminen tapahtui liian myöhään, jotta onnettomuuden olisi voinut estää. Havaintovirheiden lisäksi taajamien onnettomuuksissa esiintyi usein arviointi- ja ennakointivirheitä. Havaitsemista ja ennakointia vaikeutti useimmiten esimerkiksi liian suuri tilannenopeus, keskittyminen liiaksi pelkästään omaan toimintaan tai kasvillisuuden muodostamat esteet näkemiselle.
”Taajamien liikenneturvallisuuden parantamiseksi tulisi liikennejärjestelmän suunnittelussa huomioida kaikki eri kulkumuodot ja eri-ikäiset tienkäyttäjät. Etenkin vilkasliikenteisillä teillä ja kaduilla eri kulkumuodot olisi hyvä erottaa toisistaan kokonaan. Liikenneympäristön tulee tukea haluttua käyttäytymistä. Käytännössä esimerkiksi ajonopeuksia voidaan hillitä korottamalla suojateitä, rakentamalla hidasteita ja asentamalla liikennevaloja”, OTIn liikenneturvallisuustutkija Salla Salenius konkretisoi.
Moottoriajoneuvo-onnettomuuksien taustalla usein riskinottoa
Taajamassa moottoriajoneuvo-onnettomuuden aiheuttaneista kuljettajista 63 prosenttia ajoi ylinopeutta vähintään 10 kilometriä tunnissa. Valtaosa (80 %) näistä ylinopeutta ajaneista kuljettajista ajoi ylinopeutta vähintään 30 kilometriä tunnissa. Moottoriajoneuvo-onnettomuuksilla tarkoitetaan onnettomuuksia, joissa menehtyneet ovat olleet moottoriajoneuvossa.
Vajaa kolmannes taajamassa moottoriajoneuvo-onnettomuuden aiheuttaneista kuljettajista ajoi alkoholin vaikutuksen alaisena. Joka viides kuljettaja oli alkoholin sijaan tai sen lisäksi käyttänyt huumeita. Huumeita käyttäneiden kuljettajien osuus nousi vuosina 2015–2019 edellisestä tarkastelujaksosta. Edellisellä tarkastelujaksolla, vuosina 2010–2014, huumeita oli käyttänyt 10 prosenttia turmakuljettajista.
Yli puolella (54 %) moottoriajoneuvo-onnettomuuden aiheuttaneista kuljettajista oli taustallaan liikennerikkomuksia.
”Ylinopeudet ja kuljettajien päihteiden käyttö ovat isoja ongelmia taajamissa, kuten muuallakin liikenteessä. Näiden kuolemien estämiseksi olisi tärkeää esimerkiksi asentaa alkolukkoja rattijuopumuksesta kiinnijääneiden ajoneuvoihin ja puuttua kuljettajien ajo-oikeuteen. Liikennelääkärijärjestelmän kehittämistä tulee jatkaa, lisäksi muulla valvonnalla on iso rooli taajamien turvallisuuden varmistamisessa”, OTIn liikenneturvallisuusjohtaja Kalle Parkkari painottaa.
Kaikista henkilö- ja pakettiautoissa taajamissa menehtyneistä 44 prosenttia ei käyttänyt turvavyötä. Tutkijalautakuntien arvioiden mukaan heistä yli puolet, 19 henkilöä, olisi voinut pelastua, jos turvavyö olisi ollut käytössä.
Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien turvallisuuden parannusehdotuksia taajamien liikenneonnettomuuksien vähentämiseksi
- Näkemäesteiden poistaminen ja valaistuksen lisääminen, erityisesti tienylityspaikoilla.
- Korotetut suojatiet, hidasteet ja liikennevalot hillitsemään ajonopeutta.
- Eri kulkumuotojen erottaminen toisistaan.
- Ajoneuvokannan uudistumisen tukeminen, mikä edistää muun muassa kuljettajaa tukevien järjestelmien, kuten jalankulkijan ja pyöräilijän tunnistavan varoitusjärjestelmän sekä älykkään nopeusavustimen yleistymistä.
- Liikenneympäristössä olevien törmäyskohteiden poistaminen ja pehmentäminen.
- Valvonnan tehostaminen erityisesti ajokunnon ja -nopeuden osalta.
- Alkolukkojen asentaminen rattijuopumuksesta kiinnijääneille.
